Hyveet ja hyvä elämä

Aristoteles sanoi hyvän elämän olevan jotakin, mitä jokainen ihminen tavoittelee, ja osui mitä ilmeisimmin oikeaan. On vaikea edes kuvitella täysissä järjissään oleva ihmistä, joka ei haluaisi elää niin hyvää elämää kuin suinkin mahdollista. Luultavasti vielä vaikeampaa olisi löytää tällainen olio.

Elämä olisi yksinkertaista, jos olisi olemassa hyvän elämän kaava tai malli, jonka mukaan toimimalla kuka tahansa voisi rakentaa omasta elämästään hyvän elämän. Näyttää kuitenkin siltä, että jokaiselle ihmiselle hyvä elämä on vain hänen oma hyvä elämänsä ja sellaisena ainutlaatuinen, erilainen kuin kenenkään toisen hyvä elämä. Siksi hyvää elämää ei voi lähteä rakentamaan kopioimalla jonkun toisen elämää, ei edes ottamalla opiksi toisen tekemistä oikeista tai vääristä valinnoista.

Kaikille yhteisen mallin puuttuminen tarkoittaa myös sitä, että sen hahmottaminen etukäteen, millaisista elementeistä minun hyvän elämäni tulisi koostua, on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hyvää elämää voisi tietoisesti rakentaa ja myös elää.

Hyvän elämän rakentaminen alkaa sen toteamisesta, että elämä koostuu osista. Ihmisen elämä jakautuu erilaisiin elämänalueisiin, joista jokaisessa meillä on oma roolimme. Perheessä olemme lapsia, sisaruksia ja vanhempia, koulussa oppilaita, opettajia ja luokkakavereita, työpaikalla esimiehiä, alaisia ja työtovereita, kaveriporukassa toinen toistemme ystäviä.

Hyveet ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät meistä hyviä kaikissa niissä rooleissa, joissa me elämämme aikana toimimme. Hyvällä vanhemmalla on vanhemman hyveet, ystävällä ystävän hyveet, esimiehellä esimiehen hyveet ja niin edelleen.

Sen lisäksi, että hyveet tekevät meistä hyviä erilaisissa rooleissa, niitä tarvitaan myös niin eri elämänalueisiin liittyvien odotusten ja vaatimusten sovittamiseen toisiinsa kuin kanssaihmisten tarpeiden huomioimiseen. Arkijärkisyys, huomioonottavuus, joustavuus ja keskustelevuus yhdessä monen muun hyveen kanssa pitävät huolen siitä, että rajallisten resurssiensa kanssa painivat ihmiset eivät uppoudu täysin jonkin tärkeän tehtävän hoitamiseen ja tule samalla laiminlyöneeksi paitsi joitakin muita yhtä olennaisia tehtäviään myös lähellään olevia ihmisiä.

Aristoteleen suuri oivallus oli, että hyvä elämä on hyvin eletty elämä. Elämän hyvyys ei synny ulkoisista seikoista eikä määräydy olosuhteiden mukaan, vaan riippuu siitä, miten me elämämme elämme. Ja koska elämä koostuu osista ja niihin liittyvistä erilaisista rooleista, näiden roolien kantaminen ja toteuttaminen mahdollisimman hyvin on se, mistä hyvä elämä rakentuu. Pyrkiä hyvään ja olla hyvä siinä, mitä on ja tekee – tätä varten ovat hyveet.