Kysymyksiä ja vastauksia
Hyveet ja Hyveet koulussa -työkalu ovat omiaan herättämään monenlaisia kysymyksiä. Vastauksia niihin löytyy alta. Jos vastaus omaan kysymykseesi vielä puuttuu, laita viestiä osoitteeseen antti.kylliainen@lykeion.fi.
Onko Hyveet koulussa -työkalu oikeasti ilmainen vai onko tähän jokin koira haudattuna?
Onko Hyveet koulussa -sivustosta ruotsin- tai englanninkielistä versiota?
Voidaanko koulussa tulla erehdyksessä nimenneeksi väärät hyveet?
Miksi koulun hyveet valitaan 21 hyveen luettelosta? Eikö hyveitä ole sen enempää?
Eivätkö kaikki hyveet ole tärkeitä? Miksi valitaan vain muutama?
Voiko yksittäinen luokka nimetä ja määritellä hyveensä Hyveet koulussa -työkalun avulla?
Ovatko hyveet universaaleja vai eroavatko eri kulttuurien hyvekäsitykset toisistaan?
Miksi pitää käyttää niin outoa sanaa kuin hyve?
Kuka sanoo, mikä ominaisuus on hyve ja mikä ei?
Sääntöjen rikkomisesta voidaan rangaista. Mitä hyveen vastaisesta toiminnasta seuraa?
Onko Hyveet koulussa -työkalu oikeasti ilmainen vai onko tähän jokin koira haudattuna?
Hyveet koulussa on ja tulee aina olemaan ilmainen. Siihen ei liity minkäänlaisia maksullisia lisäosia eikä sen avulla kerätä tietoja, joita voitaisiin käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.
Onko Hyveet koulussa -sivustosta ruotsin- tai englanninkielistä versiota?
Toistaiseksi sivustosta on olemassa vain suomenkielinen versio.
Voidaanko koulussa tulla erehdyksessä nimenneeksi väärät hyveet?
Hyveet ovat keskeinen osa yhteisön kulttuuria ja vain yhteisö itse voi kertoa, mitkä hyveet sen piirissä ovat keskeisimpiä. Silloin, kun yhteisö itse on nimennyt hyveensä kaikkia demokratian periaatteita noudattaen, lopputulosta on vaikea millään perusteella kyseenalaistaa.
Siksi toisekseen koska kaikki hyveet tuottavat jo määritelmän mukaan oikein toimiessaan hyvää kaikille mahdollisille osapuolille, ei huonoja ja vääriä hyveitä voi oikeasti olla olemassakaan.
Miksi koulun hyveet valitaan 21 hyveen luettelosta? Eikö hyveitä ole sen enempää?
Hyveitä riittää joka lähtöön, niiden määrä lasketaan sadoissa ellei peräti tuhansissa. Mutta kaikkien kuviteltavissa olevien hyveiden ottaminen valinnan lähtökohdaksi tekisi valintaprosessin vaikeaksi eikä ole edes tarpeellista.
Hyveet koulussa -työkalusta löytyvät 21 hyvettä ovat ne, jotka vuodesta 2014 alkaen suomalaisissa työyhteisöissä ja päiväkodeissa toteutettujen hyveprosessien perusteella näyttäisivät olevan suomalaisessa kulttuurissa ja suomalaisten arjessa keskeisimpiä. Niiden avulla voisi varovasti arvioiden kuvitella ainakin yhdeksän kymmenestä arkisesta tilanteesta hoituvan oikein päin. Lisäksi luettelon paikkansapitävyyttä tarkistetaan säännöllisesti. Jos jokin hyve näyttäisi menettäneen asemansa suomalaisessa elämänmenossa, sen tilalle nostetaan jokin toinen.
Eivätkö kaikki hyveet ole tärkeitä? Miksi valitaan vain muutama?
Kaikki hyveet ovat tärkeitä. Hyveet koulussa -työkalun avulla koululle nimetyt 3–5 hyvettä ovat vain jäävuoren huippu. Jokaisesta toimintakykyisestä yhteisöstä löytyy niiden lisäksi suuri joukko arjessa eläviä ja vaikuttavia hyveitä.
Muutaman hyveen nimeäminen perustuu siihen, että isoa kakkua ei voi koskaan syödä yhdellä istumalla. Olemassa olevien hyveiden nostaminen tietoisuuteen on pakko aloittaa jostakin, ja luontevinta on lähteä liikkeelle niistä hyveistä, jotka yhteisössä koetaan tärkeimmiksi.
Voiko yksittäinen luokka nimetä ja määritellä hyveensä Hyveet koulussa -työkalun avulla?
Yksittäinen luokka voi hyvin nimetä ja määritellä omat hyveensä ja rakentaa niiden avulla omaa luokkahenkeään. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että opettaja rekisteröi luokkansa Hyveet koulussa -työkalun käyttäjäksi ja toteuttaa hyveiden nimeämisen yhdessä luokan kanssa rekisteröinnin yhteydessä saamiensa ohjeiden mukaisesti.
Yksittäinen luokka on kuitenkin paitsi oma yhteisönsä myös osa suurempaa kouluyhteisöä, ja siksi se, että hyveet nimetään koko koulun voimin, on aina ensisijainen vaihtoehto. Luokan hyveiden nimeämiseen kannattaa ryhtyä vasta siinä tapauksessa, että koulu ei jostain syystä halua nimetä hyveitään tai jokin yksittäinen luokka haluaa koulun yhteisten hyveiden lisäksi nimetä vielä omat erityiset hyveensä.
Ovatko hyveet universaaleja vai eroavatko eri kulttuurien hyvekäsitykset toisistaan?
Hyveet ovat kulttuurisidonnaisia, mikä tarkoittaa sitä, että eri kulttuurien käsitykset hyvän ihmisen ominaisuuksista poikkeavat toisistaan jonkin verran. Eivät kuitenkaan niin paljoa kuin voisi äkkipäätään kuvitella. Esimerkiksi perinteiset hyvekäsitykset islamilaisessa ja kristillisessä kulttuuripiirissä ovat hyvinkin lähellä toisiaan.
Selvemmin kuin itse hyveissä erot tulevat näkyviin niissä tavoissa, joilla ihmiset eri kulttuureissa hyveitään toteuttavat. Ystävällinen amerikkalainen ryhtyy junassa tai lentokoneessa mielellään tekemään tuttavuutta ventovieraan vieruskaverin kanssa ja kyselemään tämän kuulumisia ja suunnitelmia, kun taas Suomessa tällaista käytöstä pidetään helposti likipitäen kiusantekona.
Hyveisiin liittyviä kulttuurieroja voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan rakentaa siltoja erilaisten kulttuurien välille. Sen selvittäminen, mitkä ovat toisen kulttuurin päällimmäiset hyveet ja miten ne näkyvät ihmisten arjessa, saattaa hyvinkin auttaa hälventämään pelkoja ja ennakkoluuloja ihmisten väliltä. Kun tarkemmin katsoo, muualta tulleet ihmiset kummallisine tapoineen toimivatkin vain juuri niin kuin hyvä ihminen tuossa kulttuurissa toimii!
Miksi pitää käyttää niin outoa sanaa kuin hyve?
Hyve saattaa sanana tuntua oudolta ja vanhanaikaiselta, koska se ei ole elänyt suomen arkikielessä enää vuosikymmeniin. Hyveelle ei kuitenkaan ole luontevaa ja käyttökelpoista synonyymiä, ja sellaisen keksiminen johtaisi todennäköisesti ojasta allikkoon.
Toisaalta Elias Lönnrotin 1800-luvun puolivälissä keksimä hyve on erinomaisen kuvaava. Missään muussa kielessä hyvettä tarkoittava sana ei ole yhtä lähellä hyvää.
Jos hyveet ovat ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, eivätkö ne ole sidoksissa temperamenttiin? Eiväthän kaikki voi olla samalla tavalla innostuvia tai rohkeita?
Itse kullekin jotkut hyveet ovat luontaisempia kuin toiset. Lisäksi joidenkin hyveiden voidaan ajatella olevan sidoksissa persoonallisuuden pysyvään biologiseen perustaan eli temperamenttiin. Näihin kuuluvat juuri innostuvuus ja rohkeus.
Tietynlainen temperamentti tai jonkin hyveen luontainen puuttuminen joltakulta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseinen ihminen voisi tyystin unohtaa itselleen haasteelliseksi osoittautuneen hyveen. Kaikkien ei tarvitse olla samalla tavalla innostuvia tai rohkeita, mutta jokainen tarvitsee innostuvuutta ja rohkeutta elämässään ainakin jossain määrin.
Kuka sanoo, mikä ominaisuus on hyve ja mikä ei?
Yhteisöllä on valta sanoa, mitkä hyveet sen toiminnan ja hyvinvoinnin kannalta ovat keskeisiä ja millaisia hyveitä se näin ollen jäsenissään erityisesti arvostaa. Mutta yhteisökään ei voi päättää siitä, mitkä ominaisuudet ylipäätään ovat hyveitä ja mitkä eivät.
Hyveeksi voi kelvata vain sellainen ominaisuus, joka oikeassa tilanteessa oikealla tavalla toimiessaan tuottaa hyvää yksilölle itselleen, ympäröivälle yhteisölle ja koko toimintaympäristölle. Periaatteessa hyveiksi kelpaavia ominaisuuksia voi olla vaikka kuinka paljon, mutta riippuu aina tilanteesta, mikä niistä milloinkin oikeasti käy hyveestä.
Sääntöjen rikkomisesta voidaan rangaista. Mitä hyveen vastaisesta toiminnasta seuraa?
Yksi hyve-etiikan keskeisimpiä periaatteita on, että hyveen mukaan toiminnan on aina oltava ehdottoman vapaaehtoista. Ketään ei koskaan voi pakottaa tai painostaa toimimaan yhteisössä tärkeänä pidetyn hyveen mukaisesti, eikä vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan toteuttamatta jättämisestä voi tietenkään ketään rangaista.
Hyveisiin liittyvä ehdoton vapaaehtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hyveen vastaisella toiminnalla olisi omat seurauksensa. Se, joka tieten tahtoen toimii yhteisössään juuri päinvastoin kuin mihin yhteisesti keskeisiksi todetut hyveet ohjaavat, saa syystäkin ja ansaitusti yhteisössään tietynlaisen maineen. Hän on se ikävä ja hankala tyyppi, joka omalla toiminnallaan osoittaa vähät välittävänsä ympärillään olevista ja kaikkien yhteisestä hyvästä. Ja jos asiaa hetkeksi pysähtyy ajattelemaan, tämä on seurauksena monin verroin vakavampi ja raskaampi kuin useimmat niistä rangaistuksista, joita sääntöjen rikkomisesta yleensä seuraa.
Hyveillä rakennetaan hyvää mutta miten sitten torjutaan pahaa? Aina on kuitenkin niitä, jotka eivät ymmärrä hyvän päälle.
Asiat voivat yhteisössä mennä pieleen kahdella tavalla: joko niin, että jätetään tekemättä se, mikä on hyvää, tai sitten tehdään sitä, mikä on pahaa. Näistä kahdesta edellinen vaihtoehto näyttäisi olevan huomattavasti jälkimmäistä tavallisempi. Silloinkin, kun saamme toimillamme aikaan oikeasti pahoja asioita, teemme sen useimmiten ennemmin hyveiden puutettamme kuin silkkaa pahuuttamme. Hyvään pyrkimisestä hyveisiin panostamalla on näin ollen iloa ja hyötyä myös ongelmien korjaamisessa ja pahojen asioiden ehkäisemisessä.
Hyveiden mukainen toiminta perustuu kuitenkin aina vapaaehtoisuuteen, ja siksi niistä ei ole apua silloin, kun joku tieten tahtoen haluaa saada aikaan pahaa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan keinoja, joiden avulla yhteisö voi suojata itseään tuhoavilta toimilta, eli sääntöjä, pakkokeinoja, valvontaa ja rangaistuksia.
Sääntöjen määrä kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä, sillä mitä enemmän sääntöjä on, sitä vaikeampi niitä on muistaa ja sitä huonommin niitä noudatetaan. Eivätkä edes sääntöhullut suomalaiset oikeasti rakasta sääntöviidakkoaan.